syystuulia

Syksy tuli Cordobaan ja jäinen tereré vaihtui kuumaan mateen. Huomiselle on tosin taas luvattu hellettä. Vuokrasopimukseni loppui jo ja tilalleni huoneeseeni tuli uusi vuokralainen. Nukun nyt Caron ja Hectorin huoneessa, jossa on ikkuna kadulle päin ja niin huono eristys, että äänet ja tuuli tuntuu ikkunan vieressä niin selkeästi ettei lasia uskoisi olevan ollenkaan. Raittiissa tuulenvireessä tosin nukkuu uskomattoman hyvin, kunhan on tarpeeksi monta villapaitaa päällä.

Alla kuvitusta pyöräretkeltä El Jardin-nimiseen kaupunginosaan, jossa on matalia taloja nätteine puutarhoineen. Puhuttiin itsemme sisään pooloklubille hevosia katsomaan ("voidaanko mennä hevosia katsomaan, hetkeksi vain?", "ette", "hetkeksi vain, hevosia katsomaan!", "en voi päästää", "haluttais nähdä hevosia!", "no menkää sitten"). Klubin vieressä on ökyasuinalue, jota vartioivat korkeat muurit ja piikkilanka. Eipä ole kovin houkuttelevan näköinen alue...

mielikuvituksellisen muotoinen talo

maireaa hengailua pooloklubilla

köyhiltä pääsy kielletty

Viikko sitten oli vielä helteitä ja lähdimme vielä kerran sierralle telttailemaan uruguaylaisen kaverini kanssa. Tällä kertaa menimme San Marcosiin hieman kauemmaksi Cordobasta, noin neljän tunnin bussimatkan päähän. San Marcosin kylä on kuuluisa hipeistään ja hunajastaan. Kylän vierestä menee kaksi jokea, yksi pienempi ja toinen suurempi. Pienempi oli kuivahtanut, joten menimme kauemmaksi suuremman joen rannalle. San Marcos on suosittu telttailukohde, joten valitettavasti telttaa ei saanut pystyttää minne haluaa kuten edellisessä kohteessa Cuesta Blancassa. Nyt syksyllä leirintäalue oli kuitenkin tyhjillään joten valinnanvaraa oli. Illalla paikalla oli meidän lisäksemme vain yksinäinen pieni kissa ja kissaa kiusaava koira. Auringon laskettua joelle alkoi ilmestyä joutsenia, aaseja ja lampaita kuuman päivän jälkeen vilvoittelemaan. Etsittiin polttopuita ja tehtiin kunnon nuotio illaksi sierran kylmyydeltä suojaamaan. Aamupäivällä oli onneksi taas tarpeeksi lämmintä joenrannalla istuskeluun.

aitauksesta telttailualeen vierestä kuului röhkinää

puu teltan vieressä oli täynnä kirkuvia vihreitä papukaijoja ja niiden sydämen muotoisia pesiä

 illalla aasit tuli piiloistaan joelle juomaan

aamuaurinko

 "Huomio! Lähelläsi on lapsi joka tarkastelee sinua" - mahtava keino patistaa siveyteen

San Marcosin hippikylä

teetä ja leipää aamuseitsemältä

Perjantaina aamukuudelta virkeänä kuin peipponen parin tunnin unien jälkeen suuntasin kaverin luo keittämään mate cocidoa (tavallisen teen tapaan valmistettua matea) ja maitoa neljä termoskannullista. Seitsemältä tavattiin kahdeksan muuta termoskannullista leipomon edessä, kaapattiin mukaan kolme kassia tuoretta leipää ja lähdettiin hytisten keskustaan.
Kyseessä on kodittomien aamiaiskompania. Joka aamu vaihteleva joukko vapaaehtoisia nuoria keittää kahvia ja matea, hakee leipomosta tuoretta leipää ja lähtee kiertämään keskustan plazoja tarjoten aamiaisen kadulla asuville kodittomille. Projektin taustalla on kapusiini-veljeskunnan hyväntekeväisyysjärjestö, Corazones Solidarios, mutta harva projektin vapaaehtoisista on uskovainen. Kirkko tarjoaa leivät ja vapaaehtoiset tuovat jokainen mukanaan jotain lämmintä juotavaa. 

Meitä oli paikalla yhteensä kymmenen vapaaehtoista, kaikki opiskelijoita. Leipomolta lähdettiin kiertämään keskustaa ja ensiksi pysähdyttiin aukiolla, jossa oli jo ihmisiä odottamassa. Nyt öisin on jo todella kylmä, on hankala kuvitella miten kadulla pystyy vielä nukkumaan. Vielä viime viikolla shortsit ja t-paita aiheuttivat hikiset tunnelmat, nyt kaksi villapaitaa ja takki eivät tunnu riittävän. Cordoban sää saattaa vaihtua melkein parikymmentä astetta päivässä...
Kiertävään aamiaiseen osallistui enimmäkseen keski-ikäisiä kodittomia miehiä. Toisella aukiolla juttelin kolmen kanssa, yksi kertoi olevansa kvartetto-laulaja, toinen kertoi olevansa intergalaktinen ja kolmas yritti käännyttää minua katolisuuteen. Puhuin hetken intergalaktisen miehen kanssa, joka kertoi myös uskon tärkeydestä, mutta totesi meidän kaikkien silti olevan avaruusolioita. Hän myös varoitti huumeista ja totesi naisten olevan paljon miehiä älykkäämpiä. Toisella aukiolla juttelin parin nuoremman kodittoman kanssa. Pohjois-Argentiinasta kotoisin oleva Miguel on tuskin paljon kolmekymppistä vanhempi ja järkevän oloinen tyyppi, mutta on asunut kadulla jo kahdeksan vuotta. Oli surullista huomata kuinka myös nuoret saattavat joutua elämään kadulla.

Alla kuvia yhdestä keskustan kaduista, jolle aiemmin mainitsemani järjestön Abuelas de Plaza de Mayon isoäidit joka torstai laittavat kadonneiden lastensa kuvia. Kuvat ripustetaan torstaisin, sillä sotilasdiktatuurin aikana järjestön äidit ja isoäidit marssivat lastensa puolesta juurikin aina torstaisin. Buenos Airesissa marssitaan vieläkin joka torstai, mutta Cordobassa perinnettä kunnioitetaan valokuvin.

Aamiaskierrokselta kiiruhdin viimeiselle espanjan tunnille. Torstaina tein loppukokeen, joka meni oikein hyvin. Kokeen mukaan espanjani olisi C2-tasoinen, eli melkein äidinkielen tasolla. Aika huijausta, sillä tuskin tiedän miten sanotaan "kynä". Puhetta ymmärrän jo todella hyvin, esimerkiksi elokuvien ymmärtäminen ei aiheuta ongelmia. Puhekin on jo aika sujuvaa, mutta kieliopissa on vielä kertaamista. Juhlistettiin kuitenkin Caron kanssa todistustani vegepaikan antimilla ja niillä kuuluisilla suklaassa kylvetetyillä jäätelöillä, jotka kahden pallon kokoisina olivat melkein suurempia kuin pienet päämme. 

 tästä lähin kuljen aina nenä pystyssä

"siis pitäiskö tää pystyä syömäänkin?"

siitä se lähti eikä ongelmia projektin lopettamiseen lopulta ilmentynyt

kurpitsatorttu

Tarta de calabazin y acelga

Lisää yksinkertaisia reseptejä niitä kaipaaville... Tämä kurpitsatorttu oli oikein hyvää.

Taikina:

300 g jauhoja
100 g voita

suolaa

vettä

Jauhoina käyttäisin jotain mukavampaa kuin kuin valkoista venhäjauhoa, mutta meiltä sattui löytymään vain niitä (taisivat olla myös n. 6 kuukautta vanhoja).

Täyte:

pari sipulia

2-3 kananmunaa

 2/3 osaa kurpitsasta

lehtimangoldia

puolikas paprika (unohtui kuvasta)

juustoa

Täytteeksi voi tietysti laittaa mitä vihanneksia vaan, kunhan jokin niistä tekee koostumuksesta kermaisen (kuten kurpitsa tai kesäkurpitsa). Vaihtoehtoisesti voi laittaa enemmän kananmunaa massaa sitomaan.

Juustona käytimme täällä supersuosittua Finlandia-tuorejuustoa...

Nypi voi jauhoihin, lisää suola ja varovasti vettä kunnes taikinasta saa muovailtua pallon.

Voitele ja jauhota vuoka ja levitä taikina siihen.

Keitä lehtimangoldi ja kurpitsa kuorineen ja paista pannulla sipuli ja paprika.

Kurpitsan ollessa kypsä kuori ja paloittele se (halutessasi muussaa). Leikkaa lehtimangoldi pieneksi. Yhdistä vihannekset ja lisää juusto. Mausta miten haluat.

Lisää kananmunat.

Seos vuokaan! Paista uunissa kunnes kypsä (hehe). Kaasu-uunistamme ei näe asteita, mutta voisin kuvitella n. 175 asteen sopivan tortulle.

Valmista. ¡Buen provecho!

Jälkiruuaksi voi syödä esim. suklaakylvetettyä jäätelöä...

Ei ollut hullumman makuinen tämäkään.

viini + vuoret = Mendoza

Argentiinan viinipääkaupunkiin Mendozaan vei tiemme Buenos Airesista. Mendoza sattuu lähelle Andeja ja hyviä viininkasvatusmaita, vaikka kuivuuden takia maita joudutaankin ilmeisesti kastelemaan aika paljon.

Tulopäivänä lähinnä maattiin hostellissa rankan pääkaupunki-kokemuksen jälkeen, mutta seuraavaan päivään herättiin virkeinä ja valmiina kokeilemaan Mendozassa kävijöiden keskuudessa suosittua viini-pyöräreissua. Tarkoituksena on vierailla eri viinitiloilla viinejä maistelemassa pyörällä liikkuen. Aikaa on koko päivä ja apuna kartta seudun viinitiloista.

Ensin suuntasimme viinimuseoon, mutta keskittymiskyky oli huononlainen takaisin pyörän satulaan ja aurinkoon kaivatessamme, pois tunkkaisista viinikellareista. Menimme museosta suoraan pyöräreitin toiseen päähän, jossa tiet ovat mukavampia eivätkä täynnä pöliseviä ja tuuttailevia rekkoja. Reitin päästä löytyi oliivitila jossa maistelimme oliiveja ja oliiviöljyjä. Ajeltiin sitten paahteessa ympäriinsä ja mentiin syömään mukavalle viinitilalle, jonka mailla sai kierrellä ja maistella rypäleitä. Kuuden tunnin pyöräilyn jälkeen palattiin pyörien vuokrauspisteeseen jalat hellinä. Vuokrauksen päätteeksi sai tietenkin vielä lasin viiniä.

oliivipuita

makeita rypäleitä

viinimaiden takana näkyivät Andit

lumihuippuinen Aconcagua

bienvenidos = tervetuloa, bienbebidos = hyvin juoneet

kiskalla

Mendozaa kierrellen vietetyn välipäivän jälkeen lähdettiin Andeille lähelle Chilen rajaa. Mentiin vain päiväksi maakuupussien ja ajan puutteen vuoksi. Aamun herätys oli puoli viideltä. Nukuin huonosti, sillä heräsin joka toinen puolituntinen kuvitellen Idan tai Lindan kyselevän joko pitää mennä. Ei sillä että kumpikaan ikinä niin tekisi!

Nelisen tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme keskelle ei-mitään Inkan sillalle, Puente del Incaan. Tilattiin kulmakarvansa koristeellisesti leikanneelta pojalta kahvit ja aamiaiseksi mitä oli saatavilla ja istuskeltiin ulkona vuorten ympäröiminä. Inkojen silta oli vaikuttava keltainen muodostelma, jonka alle on joskus yritetty rakentaa hotelli, mutta joka on veden takia romahtanut.

 

 

Puente del Inca

Puente del Incan minimaalisesta kylästä lähdettiin kävelemään läheiseen Aconcaguan luonnonpuistoon. Aconcagua on 6962 metriä korkea Andien korkein vuori, joka osuu Argentiinan puolelle lähelle Chilen rajaa. Kävelimme hienoissa maisemissa tien vierustan piikkikasvien piikit sukissamme rekkojen tööttäillessä. Luonnonpuistoon saavuttuamme tehtiin parin tunnin lenkki Aconcaguan tiirauspaikalle ja lähdettiin sitten takaisin Puente del Incaan.

Illalla lähdettiin kotimatkalle. Maisemat bussista oli huikeat, aamulla ne nimittäin olivat vähäisten yöunien vuoksi jääneet näkemättä. 

bussissa on mukavaa

Mendozaan päästyämme haimme rinkat hostellista ja euron kolmipalloiset jäätelöt kourissamme suuntasimme takaisin bussiasemalle. Yöbussi Cordobaan olikin joku luksusbussi. Penkit olivat valtavat ja taipuivat ties mihin suuntaan. Ylitsevuotavan ajattelevainen tarjoilijapoika toi ensin alkupalat, sitten pääruoan ja ruokajuomaksi tietenkin punaviiniä. Matkalla lueskeltiin lehtiä ja katseltiin tarjoilijan valitsemaa leffaa jossa Dustin Hoffman tanssii flamencoa. 14 tunnin matka tuntui aivan liian lyhyeltä luksusbussissa vietettäväksi. Aamiainen tarjoiltiin ennen perille tuloa ja sitten oltiinkin viimeisessä määränpäässäni Cordobassa. Jätimme luksusbussin vastahakoisina ja  lähdimme etsimään hostellia.