buena onda: teetä ja leipää aamuseitsemältä

Perjantaina aamukuudelta virkeänä kuin peipponen parin tunnin unien jälkeen suuntasin kaverin luo keittämään mate cocidoa (tavallisen teen tapaan valmistettua matea) ja maitoa neljä termoskannullista. Seitsemältä tavattiin kahdeksan muuta termoskannullista leipomon edessä, kaapattiin mukaan kolme kassia tuoretta leipää ja lähdettiin hytisten keskustaan.
Kyseessä on kodittomien aamiaiskompania. Joka aamu vaihteleva joukko vapaaehtoisia nuoria keittää kahvia ja matea, hakee leipomosta tuoretta leipää ja lähtee kiertämään keskustan plazoja tarjoten aamiaisen kadulla asuville kodittomille. Projektin taustalla on kapusiini-veljeskunnan hyväntekeväisyysjärjestö, Corazones Solidarios, mutta harva projektin vapaaehtoisista on uskovainen. Kirkko tarjoaa leivät ja vapaaehtoiset tuovat jokainen mukanaan jotain lämmintä juotavaa.

Meitä oli paikalla yhteensä kymmenen vapaaehtoista, kaikki opiskelijoita. Leipomolta lähdettiin kiertämään keskustaa ja ensiksi pysähdyttiin aukiolla, jossa oli jo ihmisiä odottamassa. Nyt öisin on jo todella kylmä, on hankala kuvitella miten kadulla pystyy vielä nukkumaan. Vielä viime viikolla shortsit ja t-paita aiheuttivat hikiset tunnelmat, nyt kaksi villapaitaa ja takki eivät tunnu riittävän. Cordoban sää saattaa vaihtua melkein parikymmentä astetta päivässä...
Kiertävään aamiaiseen osallistui enimmäkseen keski-ikäisiä kodittomia miehiä. Toisella aukiolla juttelin kolmen kanssa, yksi kertoi olevansa kvartetto-laulaja, toinen kertoi olevansa intergalaktinen ja kolmas yritti käännyttää minua katolisuuteen. Puhuin hetken intergalaktisen miehen kanssa, joka kertoi myös uskon tärkeydestä, mutta totesi meidän kaikkien silti olevan avaruusolioita. Hän myös varoitti huumeista ja totesi naisten olevan paljon miehiä älykkäämpiä. Toisella aukiolla juttelin parin nuoremman kodittoman kanssa. Pohjois-Argentiinasta kotoisin oleva Miguel on tuskin paljon kolmekymppistä vanhempi ja järkevän oloinen tyyppi, mutta on asunut kadulla jo kahdeksan vuotta. Oli surullista huomata kuinka myös nuoret saattavat joutua elämään kadulla.

Alla kuvia yhdestä keskustan kaduista, jolle aiemmin mainitsemani järjestön Abuelas de Plaza de Mayon isoäidit joka torstai laittavat kadonneiden lastensa kuvia. Kuvat ripustetaan torstaisin, sillä sotilasdiktatuurin aikana järjestön äidit ja isoäidit marssivat lastensa puolesta juurikin aina torstaisin. Buenos Airesissa marssitaan vieläkin joka torstai, mutta Cordobassa perinnettä kunnioitetaan valokuvin.

Aamiaskierrokselta kiiruhdin viimeiselle espanjan tunnille. Torstaina tein loppukokeen, joka meni oikein hyvin. Kokeen mukaan espanjani olisi C2-tasoinen, eli melkein äidinkielen tasolla. Aika huijausta, sillä tuskin tiedän miten sanotaan "kynä". Puhetta ymmärrän jo todella hyvin, esimerkiksi elokuvien ymmärtäminen ei aiheuta ongelmia. Puhekin on jo aika sujuvaa, mutta kieliopissa on vielä kertaamista. Juhlistettiin kuitenkin Caron kanssa todistustani vegepaikan antimilla ja niillä kuuluisilla suklaassa kylvetetyillä jäätelöillä, jotka kahden pallon kokoisina olivat melkein suurempia kuin pienet päämme.