tiistai 3. huhtikuuta 2012

un pueblo llamado Ucacha - kylä nimeltä Ucacha

Nyt on pääsiäisviikko, eli toisin sanoen viikko lomaa. Lähdettiin loman kunniaksi kämppikseni Hectorin pikkuruiseen kotikylään Ucachaan. Mukaan lähtivät myös kämppikseni Caro sekä espanjalaispariskunta yläkerrasta.

päästiin bussin toisen kerroksen näköalapaikoille

Ucacha on reilun neljän tunnin bussimatk
an päässä Cordobasta, maakunnan eteläosassa. Asukkaita on viitisen tuhatta ja kylä tyypillisen argentiinalainen: talot ovat matalia, korttelit neliön muotoisia ja tiet hiekkaa. Majoituimme Maria-mummon ja tämän koirien luokse.

mummon talo ja maastoutunut koira

aamiaisella pihalla

naapureiden pihat ja höyryävä asado eli lihat grillissä

lentävä rakki

mummolla oli kotona suojelusta...

...jos jonkinlaista

Ucachan kylässä ei voinut unohtaa missä on:

alfajor - argentiinalainen keksi dulce de lechellä täytettynä (dulce de lechestä kerron erikseen, se tarvitsee oman kappaleensa)

Cristales Aguirre - Hectorin isän rautakaupan mainos tienvarteen maalattuna

mummolla syömässä

Sunnuntaina vietettiin Falklandin sodan muistopäivää. Vuoden 1982 sota käytiin Argentiinan ja Britannian välillä, kun Argentiina vaati Falklandin saaria haltuunsa. Argentiina hävisi sodan ja häviön seurauksena hallitseva sotilasdiktatuuri kaatui. Saaret ovat vieläkin kiistan kohteena.

Ucachan jokavuotisissa juhlissa ratsastetaan, soitetaan ja tietysti grillataan, Argentiinasta kun on kyse. Paikalliset gauchot - Argentiinan "cowboyt" - kilpailevat ratsastustaidoista pujottelemalla tuoleja täydessä laukassa. Mekin päästiin yhden gauchon hevosen selkään, vaikka raukka oli vähän stressaantunut ja vain steppaili paikoillaan (hevonen siis). Kyseinen gaucho, Jorge nimeltään, on kylän ainoa Falklandin sodassa ollut ja myöhemmin hänelle omistettiin runoja ja laulua niin että tämä liikuttui kyyneliin asti. Minä ja kaksi espanjalaista päädyttiin Jorgen koko suvun ympäröimäksi ja meille tarjottiin kaikkea mahdollista grillistä. Maistakaa, maistakaa, tämä vasta on argentiinalaista! Yritä siinä sitten kieltäytyä lehmän munuaisesta kun koko joukko kannustaa vieressä.

matkalla järven rannalle bileisiin

epäonniset maissivarkaat - maissintähkät olivat vielä raakoja

tuolit vaan lenteli kun gauchot ratsasti

ei onneksi lennellyt kun minä ratsastin

perinteinen gauchon päähine, jättibaskeri

hevosten hännät ja harja leikataan lyhyiksi, kuulemma tyylisyistä

toinen tyypillinen gaucho-päähine jonkun pöljän turistin päässä

kolme turistia sai lahjaksi kuvassa näkyvän valkoisen raipan, Jorgelta tietenkin


video tansseista: kansanmusiikkia ja gauchotanssia, josta tuurilla näkee vilahduksen videon laadusta ja pimeydestä johtuen

Seuraavana päivänä käytiin hautausmaalla Hectorin äidin kanssa sekä ajelulla kylän reunamilla auton lavalla istuen. Caro nimittäin halusi haistella lehmän tuoksua ja hetki niitä sitten etsittiinkin. Mielestäni yksinkertaisempaa olisi ollut kysyä ohikulkijoilta: "anteeksi, missä voimme haistella lehmiä?". En saanut lupaa puhutella ucachalaisia ohikulkijoita.

hautausmaat ovat täällä kuin kyliä - täynnä omakotitaloja ja kerrostaloja

professional tereré-setti, mukana myös hautausmaalla tottakai

löytyi ne lehmätkin lopulta, yllättäen ilotalon vierestä

tervemenoa Ucacha!

9 kommenttia:

  1. Hauska juttu, vaikutti olevan Argentiinan Nivala. Sikäläiset vaikuttavat rennolta ja sympaattiselta porukalta kuten Suomen Nivalassakin;) Oletkos muistanut lähettää kortteja Nivalan mummille, voidaan niitä sitten ihmetellä kun menen sinne käymään.

    Meillä on uus-vanha koti täynnä muuttotavaraa. Loputkin kamat tulivat muuttoliikkeen varastosta tänään. On vähän järjestelemistä.

    Tänne tuli taas talvi. Puhdasta uuttaa lunta noin 5 cm. Myllätty piha näyttää oikein nätiltä.

    Terv Pekka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, selkea Nivala, jarvi ja kaikki! Vaan entas Nivalan gauchot? Lestadiolaiset?
      Yhden kortin oon vasta lahettanyt, taalla kun ei ole postilaatikkoja ja kaikki pitaa lahettaa postitoimiston kautta joita olen vasta yhden loytanyt.

      Tanne sen sijaan tuli taas kunnon kesa. Auringossa ei voi olla kymmenta minuuttia kauempaa. Mutta enpa valita!

      Poista
  2. Ucachalaiset näyttävät panostavan tuonpuoleisen elämän raameihin enemmän kuin meikäläiset. Ei ihme, että elävien raitit vaikuttavat kohtalaisen vaatimattomilta.

    Yritin saada kuvista selville käyttävätkö gauchot ollenkaan satuloita - vaikuttaa siltä kuin pehmikkeenä olisi vain pari filttiä. Onko argentiinalaisillakin oma hevosrotunsa?

    Taitaa siellä olla kovin kuumaa kun sinäkään et halua olla auringossa. Täällä sitä vaivaa ei tosiaankaan ole. Varmaan voisi vielä mennä jonnekin hiihtämäänkin, jos viitsisi. Kitti ja Jussi ovat tyttöjen kanssa paraikaa Lapissa - houkuttelivat mukaan, mutta ei muuton takia päästy lähtemään. Rosalla olla ylioppilasjuhlat tänä keväänä - merkkaa kalenteriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu käyttävät satuloita, mutta niiden päällä on aina mieletön karvapeite. Varmaan mukavuuden takia jos kauan pitää istua satulassa.
      Hevosroduista en pahemmin tiedä, pitää tutkia!

      Laitan ylppärit kalenteriin vaikkei kalenteria olekkaan, toivottavasti ei ole töitä silloin!

      Poista
  3. Hei, mullekin tuli Ucachasta ihan mieleen Suomi! Jännittävää mitä yhtäläisyyksiä näiden kahden maiden väliltä löytyykään (muuta kuin paperitehtaat).

    Ja aah, Alfajor! Brasilialainen ex-kämppikseni Tais toi niitä kerran meille tuliaisiksi mutta varmasti ne ovat parempia paikan päällä :)

    Nauti aurinogsta! Täällä Hampurissa on vielä aika kylmää ja tuulista (ainakin kaikkien Erasmuksien mielestä, minun mielestäni asiat voisivat olla pahemminkin - ainakaan ei ole lunta). Ilmoittauduin juuri yliopiston purjehduskurssille. Siitä tulee hauskaa!

    T.Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, tuntuu aika kotoiselta täällä!

      Oho kuulostaa hyvältä tuo purjehduskurssi! Sitten kun tuut kesällä Suomeen mennään melomaan (vaikkei se nyt purjehdusta olekkaan)...

      Poista
  4. Hei tosi symppiksen olonen paikka! Kuvat, jotka olit ottanut järvellä, oli ihan mielettömän kauniin värisiä. Jotenkin toi värimaailma kaikissa kuvissa niiiiin tuo mieleen Suomen kesän! Kuvissa näkyvät ihmiset kyllä on jotenkin paljon rennomman oloisia kuin suomalaiset.
    Odotan innolla dulce de leche -osiota! Olisi kivaa jos voisit jakaa myös jotain reseptejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, rentoja olivatkin! Mietinkin miten erilaista olisi ollut tutustua grillaavaan sukuun Suomessa. (hiljaista kyräilyä).

      Pitääpä kokeilla kokata itse dulce de lecheä... Huh, reseptejä siis pukkaa, pitää aktivoitua!

      Poista
  5. Mitäpä jos järjestäisit valokuvanäyttelyn, kun palaat Suomeen?^^

    VastaaPoista