¡Buenos días Buenos Aires!

Hyvät ilmat - Buenos Aires - eivät olleet ehkä yhtä puhtoiset kuin luonnon keskellä, mutta sää oli parempi kuin hyvä. Nimi ei väänny hyvin suomeksi, sillä ilmoilla tarkoitetaan juurikin ilmaa, ei säätä.
Saavuimme Buenos Airesiin Gualeguaychusta vielä karnevaalitunnelmissa.

Iltakävelyllä San Telmon kaupunginosasta löytyi tunnin sisällä sambakarnevaalit, punk-konsertti ja sambaa brasilialaisesta baarista. Ei ole valetta että Buenos Airesista ei menoa puutu, sunnuntai-iltanakaan. Istuskeltiin sambaavien brassien baarin etäisimmässä nurkassa pelokkaan näköisinä - myös siitä johtuen ettei muualla ollut yksinkertaisesti tilaa.

katu-uskottava sambakarnevaali

katu-uskottava punk-konsertti

Ensimmäisenä aamuna lähdettiin La Bocaan, Buenos Airesin varmaan tunnetuimpaan kaupunginosaan, josta löytyy juurikin NE värikkäät peltitalot sekä tangoa kadulla esittävät punaiseen ja mustaan pukeutuneet tanssijat. La Boca on siitä omituinen kaupunginosa, että turistin ei kannata eksyä värikkään tangokadun Caminiton ulkopuolelle, sillä tangoton osa Bocaa on turistille epäsuositeltavaa köyhempää asuinaluetta. Kierreltiin Bocan kaduilla aikamme ja syötiin mm. vaalenpunaista jäätelöä vaaleanpunaisen peltitalon edessä.

El Caminito

se vaaleanpunainen peltitalo

"Matkustaaksesi ajassa, etsi madonreiät"

Ekstra-kaasuilla varustettua vettä kului kun oli kuuma. Mukaan sai aina pillin. Onneksi kraanavettä voi juoda Argentiinassa, niin Buenos Airesissa kuin Cordobassakin.

Nyt on aika esitellä palmitos, johon tutustuimme Sao Paolossa ja joka oli seuranamme koko matkan. Palmitos on palmun sydän, hyvää salaatissa tai sellaisenaan. Etelä-Amerikassa sitä syödään usein myös pizzan päällä. Palmitoksen kasvatus on kuulemamme mukaan loppumassa ja siksi se on kallista muihin purkkivihanneksiin verrattuna. Mutta niin hyvää...

palmitos pizzan päällä - tosin ilman juustoa, sillä kyse on Idan pizzasta, normaalisti pizzaan kuuluisi myös parin sentin juustokerros

Buenos Airesin rannikolla on iso puisto. Lähdimme puistoon suurten nurmikenttien kuvat silmissämme, mutta löysimme jonkinlaisessa viidakkomaisessa tiheikössä risteileviä hiekkapolkuja. Lopulta löytyi myös pikkuinen ranta ja palanen nurmikkoa. Siihen jäimme, vähän pelokkaina sillä olimme melkein ainoat ihmiset koko paikassa. Paikalla oli myös kolibri - tunnetusti hankalasti kuvattava.

Heti puiston vieressä on pilvenpiirtäjäkortteli, Porto Madero, jonka jokibulevardin ravintolat ovat varakkaiden suosimia lounaspaikkoja. Jatkoimme suosiolla kohti keskustaa.

Jokibulevardia. Ravintolalaiva ja Puente de la Mujer, naisen silta.

oli ystävänpäivä, joten hankittiin samanlaiset nilkkakorut koristamaan pölyisiä koipiamme

Seuraava päivä kuluikin erittäin rennoissa merkeissä hostellin kattoterassilla, pyykkiä pestessä ja ruokaa noutaessa. Empanadaksia ja porkkanaraasteitamme odotellessa juteltiin - eli kuunneltiin ja nyökkäiltiin - vanhan papan kanssa. Ulkona on kuulemma mukavampi syödä kuin yksin kotona. Totta. Onko teillä jotain muistoa Suomesta minulle? No ei kyllä sattunut mukaan.
Kävin myös kävelyllä keskustassa ja törmäsin monen korttelin pituiseen mielenosoitukseen. Ei tosiaan harvinaista täälläpäin.

Keskiviikon koomailusta selvittyämme seuraavan päivän ohjelmaan kuului muunmuassa Recoletan hautausmaa, modernin taiteen museo ja Palermon kaupunginosa.

iloista väkeä bussissa matkalla Recoletan hautausmaalle

Recoletan hautausmaa on vaatimattomat 54 843 neliömetriä ja sieltä löytyy vaatimattomat 5400 hautaa. Argentiinan tapaan hautausmaa muistuttaa pientä kylää taloja muistuttavine hautaholveineen.

toisilla on prameammat holvit kuin toisilla

Hautausmaalta lähdettiin katsastamaan modernin taiteen museo ja Yk:n aukio. Argentiina on Yk:n perustajajäsen ja Buenos Airesista löytyy YK:lle omistettu Floralis Genérica, auringon mukaan sulkeutuva ja aukeava kukka.

miedo es tu unico dios

Hypnotisoivaa smoothieta Palermossa, joka on tunnettu baareistaan ja ravintoloistaan. Siellä tapasimme myöhemmin suomalaisen pariskunnan, jotka ovat olleet vapaaehtoistöissä Cordobassa. Oli mukava kuulla Cordoban kuulumisia ja päästä heidän siivellään ravintolaan, joka sijaitsee katseilta piilossa tavallisessa kodissa ja jonne pääsee vain varauksella. Oli hyvät sapuskat. Myöhemmin mentiin toiseenkin paikkaan minne tuskin olisimme löytäneet, nimittäin sata vuotiaaseen tangobaariin kuuntelemaan juurikin tangoa kahden miehen kitara-laulu duon esittämänä.

Florianopoliksessa Brasiliassa tutustuimme argentiinalaisiin Sofiaan ja Gloriaan, jotka tulivat käymään Buenos Airesiin meitä tapaamaan. Löysimme vessan (kuvassa)ja kiertelimme San Telmoa, Buenos Airesin vanhaa kaupunkia, ja keskustaa. Tytöt huuteli koko päivän selkeällä suomen kielellä "Moi mitä kuuluu? Olen normaali!". Rattoisa päivä siis.

San Telmo

keskustan jännää sommittelua

synagoga

Viikko on aika mukava aika Buenos Airesissa, jossa nähtävää riittää. Lähdimme seuraavaksi kohti Argentiinan viinipääkaupunkia Mendozaa, ja yö kului taas rattoisasti bussissa.

Vaan missä on Wally?