Chen luona kylässä

Sain vihdoin selkoa espanjan kursseista ja kävin kokeilutunnilla eilen. Ryhmässä on viisi brasilialaista, yksi yhdysvaltalainen tyttö ja tosi hyvä opettaja. Siellä siis tulen opiskelemaan viimeiset pari viikkoa neljä tuntia päivässä, vihdoinkin! Taso on aika vaativa, mutta parempi niin päin. Kävelymatka kielikouluun on noin 40 minuuttia keskustan halki. Matkan varrelle sattuu pari puistoa ja joki, joten mielelläni kävelen, ainakin nyt kun aamuisinkin ilma on vielä lämmin. Vaikka on jo syksy ja puut alkaa kellertää, päivisin on 30 astetta lämmintä ja usein aurinkoista. Tänään tosin sataa ja on viileää. Lähdettiin kävelylle kämppikseni Caron kanssa, mutta alkoi sataa joten jäätiin istuskelemaan kavereiden viinikauppaan korttelin päähän. Litimärkiä ihmisiä tuli vähän väliä ostoksille ja kyseli meiltä viineistä. Ei paljon osattu neuvoa. Nyt tehdään pizzaa - argentiinalaista versiota tällä kertaa. Tomaattikastikkeeseen laitetaan lisäksi paprikaa ja pizzan päälle myös keitettyä kananmunaa. Juusto on täällä paljon käytettyä sulatejuustomaisempaa juustoa.

Eilen törmäsin taas vaihteeksi mielenosoitukseen kadulla kävellessä. Tällä kertaa tosin vähän vähemmän uskottavaan, kovaääniseen huutanut nainen ei nimittäin aina naurultaan pystynyt jatkamaan huutoaan. Huuto meni jotenkin näin:

"¡Olé olé(heheh), olé olá(ahaha)

vamos compañeros,

vamos a(ahaha) luchar,

por el trabajo

y por la nuestra(ahaha) dignidad!"

¡Che! olisi argentiinalainen huudahtanut. Che-huudahdusta on vaikea suomentaa, se voisi olla kuten "noh" tai "niin". Kymmenen pisteen kysymys: kuka kuuluisa henkilö on saanut lempinimensä juuri tästä argentiinalaisesta sanasta?

No Che Guevara tietenkin. Ympäri Etelä-Amerikkaa matkustellut Ernesto sai liikanimensä argentiinalaistaustansa takia, luultavasti matkustellessaan Guatemalassa vuonna 1954. Kotona Cheta kutsuttiin myös Ernestitoksi, eli pikku-Ernestoksi, erotuksena tämän Ernesto-isästä. Muita lempinimiä olivat muunmuassa el Chancho (sika) ja el Loco (hullu), molemmat nuoruuden kapinallisuuden ja suulauden vuoksi.

Näihin maisemiin Guevaran perhe muutti Rosariosta pikku-Chen astman takia. Cordoban sierra oli kuuluisa puhtaasta ilmastaan ja Alta Gracian kaupunki varakkaamman väen asuttamaa aluetta. Che asui Alta Graciassa 19-vuotiaaksi asti ja opiskeli Cordobassa, itse asiassa asun aika lähellä tämän entistä koulua. Che piti itseään cordobalaisena, vaikka perhe muutti 17 Alta Graciassa vietetyn vuoden jälkeen taloudellisten vaikeuksien takia Buenos Airesiin.

Alta Gracian kaupungissa asuu nykyään 50 000 asukasta ja kaupunki on kuuluisa jesuiittakirkostaan, Lourdes-neitsyen puistosta sekä Che Guevaran lapsuuden kodista. Muihin näkemiini kaupunkeihin ja kyliin verrattuna Alta Gracia oli aika mukavan näköinen, aika vihrea eikä ainoastaan täynnä neliskulmaisia kortteleita.

vaatimattomampia kortteleita

Lourdes-krääsää

ihan kuin Jerusalemin ultraortodoksikortteleissa, puiston joka kulmassa muistutettiin käytös- ja pukeutumissäännöistä

puistosta löytyi mäennyppylä josta oli hyvät näköalat sierralle

"kiitoksia pikku-Lourdes neitsyelle pikku-talostani"

Lourdes

matkalla puistosta Chen luokse talot muuttuivat hulppeammiksi

Chen kotikatu

Ulkomaalaisen pitää pulittaa 75 pesoa (noin 14 euroa) Guevarojen kotiin pääsystä. Argentiinalaiset pääsee kolmella eurolla. Menin kodin aulaan asti ja päätin etten mene sisälle asti. Mitäköhän Che sanoisi jos tietäisi kodillansa rahastamisesta! Kurkin huoneisiin, joissa oli esillä valokuvia Chen elämästä. Ei mitään kovin kummallista siis. Itse talo on keskikokoinen keskiluokkaisen perheen asunto hyvällä asuinalueella.

se paljon puhuttu talo!

veistos pikku-Chestä

veistos isosta Chestä

jesuiittojen rakentama tekolampi keskustassa

jesuiittakirkko