Eilen kokeilin Cordobassa pyöräilyä. Onneksi illemmalla ei ollut enään niin paljon liikennettä kuin iltapäivällä, joten säästyin vihaamiltani liikenneruuhkilta. Lähdettiin matkaan naapurien pyörillä Caron kanssa ja matka venyi parin tunnin lenkiksi kaupungin ympäri. Pääaukion kautta koukatessa huomasimme suuren väkijoukon yläpuolella pankin katolla soittavan Manán, meksikolaisen tunnetun muusikon. Kuunneltiin hetki ja jatkettiin matkaa Parque Sarmientoon kodin lähettyvillä. Puistossa olikin mukavampi kruisailla kuin liikenteen seassa. Jopa niin mukavaa että jotenkin kummallisesti kadotettiin toisemme. Kotona taas lopulta tavattiin.
Liikenne on varmaan asia jota eniten Cordobassa vihaan. Ehkä myös ainoa. Huonotuulisena vilkasliikenteisille kaduille ei kannata lähteä lampsimaan, siitä ei seuraa muuta kuin huonompi mieli. Autoilla ei täällä ole tapana pysähtyä jalankulkijoita odottamaan, vaan paikallisetkin ylittävät kadut juosten.
Onneksi tämä Cordoban huono puoli jää hyvien ominaisuuksien varjoon. Cordoba on pieni suuri kaupunki: tarpeeksi pieni että kadulla törmää tuttuihin kahdenkin kuukauden jälkeen, mutta tarpeeksi suuri ettei tekemisen puutteesta tarvitse kärsiä.
Maná pankin katolla (itse tyyppiä tuskin näkyi mutta kuuluvuus oli hyvä)
pääaukio Plaza San Martinin kirkko
San Martin ja moderni kopio
täällä pidetään värikkäistä suihkulähteistä
tätä kuvaa ottaessa en vielä tiennyt kadonneeni
Mielenosoitukseen törmäämisestä kotiin palatessa espanjan kurssilta alkaa tulla jo perinne. Kaupungintalo sattuu nimittäin reittini varrelle. Tämän päiväinen mielenosoitus oli huomattavasti vaikuttavampi kuin edellinen naurunsekainen. Monta kymmentä enemmän tai vähemmän huonokuntoista hevosta kärryineen peittivät kaupungintalon edustan ja lähikadut. Kaiken keskellä oli asado - lihaa grillissä argentiinalaisittain sekä joukko villojen asukkaita, eli Cordoban reunustojen hökkelikylien ihmisiä.Cordoban keskustassa ei pahemmin köyhiä tai kerjäläisiä näy. He asuvat juurikin kyseisissä villoissa, joista yksi esimerkki on esittelemäni Villa la Tela, jossa vapaaehtoisprojektin piti tapahtua. Kuten tekstissäni kirjoitin, kyseiset villat eivät ole kaupungin tunnustamia, eli ne ovat poissa kaupungin palvelujen ulottuvilta. Tämän vuoksi julkinen vesi- ja kaasuhuolto ei tavoita kaikista köyhimpiä. Tai esimerkiksi terveyspalvelut. Kylissä toimii useita järjestöjä, jotka yrittävät korvata kaupungin palveluita.
Ainoat villojen edustajat, joita keskustassa usein näkee ovat cartonerot, eli pahvin kerääjät. He liikkuvat hevoskärryillä, usein lapset kärryissä mukana keikkuen ja keräävät roskista pahvit myydäkseen ne eteenpäin. Nyt näin ensimmäistä kertaa koko joukon edustettuna ja näky oli aika vaikuttava.
Vapaaehtoisprojektista ei siis vieläkään ole tullut mitään. Aidan rakentamisesta ruokalan ympärille alkoi nimittäin oikea remontti, mikä ei vieläkään ole loppunut. Paremmalla ajalla sitten ensi kerralla!
Espanjantunnit sen sijaan sujuvat oikein mainiosti. Tänään luettiin tunnetun argentiinalaisen kirjailijan Julio Cortázarin Instrucciones para subir una escalera eli "Ohjeet portaiden nousemiseen" ja noustiin samalla ohjeita noudattaen pihan portaita. Tulee siis opittua kielen lisäksi muutakin...
Tunnin jälkeen kävelin matkani varrelle sijoittuvan Cordoban parhaan ruokapaikan kautta. Ravintola on kiinalaisten pitämä vegepaikka, joka on auki vain lounasaikaan ja josta saa parasta vegeruokaa todella edullisesti myös argentiinalaisittain verraten. Noin kahdestakymmenestä ruokalajista ja lisukkeesta voi valita haluamansa ja hinta määräytyy annoksen mukaan. Tänään otin papuja, punajuuria ja porkkanapizzaa, yhteensä kymmenen pesoa eli alle kaksi euroa.
Niistä hevosista kärryineen olisi mukava nähdä kuvia vai oliko kamera unohtunut kotiin? Vegepaikan porkkanapits kuullostaa mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaEi ollut tosiaan kameraa mukana...
PoistaPorkkanapitsaa haluan oppia tekemaan, on nimittain aika hyvaa!
Ota joo mielenosoituksista kuvia. Saatko niiden aiheista mitään selkoa?
VastaaPoistaJaa Cortazaria luetaan, siellähän ollaan laatukirjallisuuden parissa. Hyvä homma. Voisit selvittää mikä on hyvää uutrta ja käännettyä lattarikirjallisuutta nykyään- ei kuitenkaan Bolaño, siitä en pidä.
Otan kuvia kunhan muistaisin pitaa kameraa mukana! Juu aiheista saa selkoa toki, jos ei huudoista niin plakaateista. Kyseisessa cartonerojen hiljaisessa mieleosoituksessa oli varmastikkin kyse villojen huonoista oloista.
PoistaJep selvitellaan kirjallisuutta! Itse luen parhaillaan Borgesin El Alephia espanjaksi, joka koostuu monista eri kertomuksista. En ole varma onko kyseista teosta kokonaisuudessaan suomennettu, loysin vain yhden novellin suomennoksen tiedot netista. Suht vaikeaa kielta espanjaksi taytyy myontaa..
Voi kun kuulostaa ihanalta toi pyöräily! silloin kun ei oo liikennettä :) T. Eräs joka pyöräili tällä viikolla kouluun räntäsateessa...
VastaaPoistaJep, odotan etta paasen Suomen kesaan pyorailemaan vahan rauhallisempaan liikenteeseen! Eika rantasateestakaan sillon tarvitse murehtia ;)
PoistaMoi
VastaaPoistaMussuttelin juuri aamukahvin kanssa erinomaista kakkua, jonka reseptin lähetit Amille jokunen aika sitten. Kakku sai kiitosta myös puolalaisilta rakennusmiehiltä, joille sitä eilen tarjoiltiin.
Tänne näyttäisi vihdoinkin tulevan kevät. Tänään on luvassa +10-15. Eilen päästiin jo rapsuttelemaan pihaa niiltä osin kuin se on remontin alta säästynyt.
terv Pekka
Mikakohan kakku se oli? Blogin kakku?
PoistaTaalla taisi tanaan olla noin 15 astetta kun kovin hytistiin tuolla pihalla, kaikilla pipot paassa ja surkea ilme. Eli syksy on tosiaan tullut!
No, se oli se blogin sitruunakakku, mutta ilman kuorrutusta. Pipot päässä ja 15 astetta lämmintä!! Täällä oli 10 astetta tänään eikä pipoista tietoakaan. Yhden kaverin näin pyöräilevän sortseissa - se nyt oli minusta jo vähän yltiöpäistä.
VastaaPoista