Villa la Tela

Heti kun pääsin sanomasta ettei vapaaehtoisprojektista ole kuulunut mitään, niin johan alkoi tapahtua. Torstaina aamulla lähdettiin projektia vetävän tytön ja kahden muun vapaaehtoisen kanssa kylään missä tullaan työskentelemään. Oikeastaan ei voida puhua kylästä - 800 perheen asuttama alue, Villa la Tela, ei ole Cordoban kaupungin tunnustama, eikä siellä siten ole minkäänlaisia kaupungin tarjoamia palveluita, kuten terveydenhuoltoa tai veden ja kaasun jakelua. Argentiinassa alueita kutsutaan asentamientoiksi, "siirtokunniksi", sillä ne ovat asunnottomien perustamia asutusalueita kaupungin laitamilla. Cordoban läheltä niitä löytyy monia.

Villa la Tela on puolen tunnin bussimatkan päässä Cordoban keskustasta. Asuntojen kunto vaihtelee suuresti - vain osassa on tiiliseinät, toinen osa on peltirakennelmia. Villaa reunustaa roskien peittämä pellonreuna ja lukuisat huonokuntoiset ympäriinsä vaeltelevat koirat.
Terveydenhoito on paikallisen järjestön toiminnan varassa, jonka toimistossa kävimme ensin tapaamassa järjestön vakituista sosiaalityöntekijää ja puhumassa tulevasta projektista. Menimme sitten comedor Papa Noeliin, Caritaksen ruoka-apua tarjoavaan ruokalaan, jossa projekti tulee toimimaan. Osa Villan perheistä on täysin riippuvaista Caritaksen jokapäiväisestä ruoka-avusta. Paikalla ollessamme pari lasta tuli hakemaan päivän ruoka-annosta, ilmeisesti vähän myöhässä, ja saivat mukaansa pari perunaa ja kaksi kananmunaa. Comedor on tällä hetkellä lopetusuhan alla, mutta jatkaa toimintaansa toistaiseksi.

Projektimme suunnitelmana on tarjota lapsille apua läksyjen teossa parina päivänä viikossa. Projekti saa kuitenkin vielä odottaa hetken, sillä Comedorin ympärille ollaan rakentamassa aitaa, eikä työskentelyä sitä ennen kuulemma voi aloittaa.
Vielä joitakin kuukausia sitten samanlaista kouluapu-projektia veti paikallinen järjestö. Projekti jouduttiin kuitenkin lopettamaan ongelmien vuoksi - ilmeisesti vapaaehtoisia ei saatu koordinoitua vetäjien puutteessa ja yliaktiiviset lapset hyppi seinille kun selviä sääntöjä ei ollut olemassa. Nykyistä projektia johtava tyttö lähti erimielisyyksien vuoksi järjestöstä ja jatkaa nyt projektia itsenäisesti. Vapaaehtoisia on tällä hetkellä viisi, minä mukaan lukien. Itse en tosiaan pahemmin ehdi projektiin mukaan, kaikki on vasta niin alkutekijöissään. Mikäli olisin pidemmän aikaa Cordobassa, olisin pitänyt mielelläni lapsille capoeiratunteja. Tällä hetkellä urheilutarjontaan kuuluu nimittäin vain itämainen tanssi, joka tietenkin kiinnostaa vain tyttöjä. Hakusessa on pojillekin sopiva laji.

Ongelma vapaaehtoistyössä on täällä juurikin sen lyhytkestoisuus. Useat aloittavat innoissaan ja käyvät useana päivänä viikossa kunnes innostus loppuu - usein pettymyksenä siihen, ettei omat ideat toteutuneetkaan. Uudet vapaaehtoiset, kaksi paikallista sosiaalityön opiskelijaa, tuntuivat kuitenkin tiedostavan asian ja sitoutuvan projektiin kunnolla. Itse taidan olla vähän huono esimerkki vierailevasta vapaaehtoisesta.


Loppukevennyksenä iltapäivällä kämppikseni dokumentoima ensimmäinen omatoiminen tererén valmistukseni vaihe vaiheelta. Tässä siis tererén ohje:

1. Purista neljästä appelsiinista mehu - tai vaihtoehtoisesti neljästä sitruunasta tai kuten itse tein kahdesta appelsiinista ja kahdesta sitruunasta - ja kaada mehu termospulloon tai kannuun

2. Lisää kannuun reilusti jäätä

3. Lisää kannuun sokeria maun mukaan sekä vettä

4. Täytä lasi tai mate-kuppi puolilleen matella

5. Lisää yrttejä ja bombilla

6. Heitä joukkoon vielä kunnolla jäitä

7. Täytä lasi mehulla ja juo itse ensimmäinen lasillinen - se on aina huonoin - ja tarjoa sitten eteenpäin niin että jokainen juo vuorollaan lasin tyhjäksi

¡Salud!