yllätysten Uruguay

Mitä tiedät Uruguaysta? Uskallan arvata ettet paljon mitään.

Uruguay on reilun kolmen miljoonan asukkaan pikkuruinen maa Brasilian ja Argentiinan välissä. Lonely Planet kutsuu Uruguayta "Etelä-Amerikan hyvinvointivaltioksi", viitaten maan verraten hyvään taloudelliseen ja poliittiseen tilanteeseen. Uruguay on myös maailman suurin maten kuluttaja. Joka toisella kadunkulkijalla on toisessa kädessään termoskannu ja toisessa mate. Yksi uruguaylainen kaverini oli tutustunut muihin uruguaylaisiin Dublinissa bongaamalla heidät kadulta juurikin termoskannu ja mate käsissään.

huvittaisko juoda tälläisestä?

Mentiin siis Florianópoliksesta Brasiliasta suoraan Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon. Montevideo osoittautui mukavaksi noin miljoonan asukkaan kaupungiksi. Varattiin hostelli vanhasta kaupungista Floran neuvojen mukaan. Saavuttiin perille lauantaiaamuna ja vanha kaupunki kumisi tyhjyyttään. Löydettiin kuitenkin pian ihmiset - taidetorilta ja Mercado del Puertosta, lihaa ja kalaa tirisevästä kauppahallista, jonne montevideolaiset menevät lauantaisin syömään. Mentiin syömään hallin katonrajaan parvelle ja hikoiltiin itsemme kiinni tuoleihimme iltapäivän kuumuudessa. Oli niin kuuma että melkein nauratti.


Käveltiin vielä kuumuuden autioittamassa vanhassa kaupungissa ja käytiin merellä. Istuskeltiin rantabulevardilla ja nähtiin ryöstö alhaalla rannalla. Rosvo juoksi täysiä rantakivillä kamera mukanaan ja kaltaisemme valkoinen maitovalas seurasi perässä. Juoksijat katosivat kulman taakse ja jännittävien kymmenen minuutin kuluttua maitovalas palasi kameransa kanssa. Hurrattiin katsomostamme.

katsomo

vanhaa kaupunkia

Seuraavana päivänä lähdettiin kilometrien pituiselle katukirpputorille, jossa myytiin kaikkea koirista empanadaksiin. Aamiaistettuamme perunaomeleteilla nyrpeän tarjoilijan kera lähdimme rannalle. Ilma ei ollut parhain ja kesken uinnin alkoi sataa kaatamalla. Lähdettiin liukkaasti kotia kohden ja saatiin älynväläys mennä hyvin ilmastoituun supermarkettiin likomärkinä.

Aamulla olikin vähän heikot fiilikset. Syykin selvisi kun hostellin poika kävi ostamassa kuumemittarin. 38,5 astetta kuumetta pakotti mut jäämään lepäilemään koko päiväksi. Sain Jaffan puutteessa Fantaa (eikö kaikki juokin Jaffaa kipeinä?) ja runsaasti vettä. Ekstrana sain vielä jonkun uruguaylaisen pillerin kuumeeseen. Olikin niin tehokas pilleri että viiden tunnin jälkeen kuume oli tiessään. En ehkä edes halua tietää mitä kyseinen pilleri sisälsi. Annoin lahjaksi ihmeparantumisestani Espoo Ciné-kassini, kun siitä niin kovasti pidettiin, ja sain tilalle aivan kammottavan Bob Marley keltapunavihreän hippirepun. Protestoin mutta ei auttanut. Olen yrittänyt lahjoittaa reppua matkan varrella, mutta se ei ole vieläkään mennyt kaupaksi.

Seuraavan päivän kohde oli Colonia del Sacramento parin tunnin bussimatkan päässä. Tällä kertaa Linda oli kipeä joten otettiin rennosti. Colonia on hyvin säilynyt vanha kolonialistinen kylä. Rantaa ei erota merestä, tai joesta oikeastaan. Rio de la Plata, joka kulkee Argentiinan ja Uruguayn läpi, kirkastuu mitä lähemmäs Atlanttia pääsee. Colonian edustalla se on kuitenkin ihan hiekan värinen.

laineilevaa hiekkaa

kaupungin parhaiten säilynyt portugalilaistyylinen tie

Lindalla oli kovin mukavaa

Yksi vuorokausi Coloniassa oli meille tarpeeksi ja aamulla lähdimme bussilla kohti Argentiinaa. Viidessä tunnissa pääsimme Fray Bentosin pikkukylään Argentiinan rajalle. Paikanpäältä saatiin taksi Argentiinan puolelle kohteeseemme Gualeguaychuhun ja pelastettiin samalla bussien suhteen virhearvioinnin tehnyt saksalainen. Matkalla Argentiinaan ohitettiin suomalaisen UPM:n paperitehdas. Uruguaylaisen taksikuskin mukaan Fray Bentosissa ollaan tyytyväisiä tehtaaseen, se nimittäin tuo paljon työtä alueelle. Heti Argentiinan puolelle saavuttuamme alkoi kuitenkin näkyä tehdasta vastustavia protestitekstejä. Suomalaiset eivät varsinaisesti ole suuressa huudossa alueella. Tehtaaseen ei olla tyytyväisiä, sillä sen uskotaan saastuttavan vedet. Jotkut tosin sanovat poliitikkojen vain olevan tyytymättömiä suomalaisten viedessä voitot ja heittäneen siksi ympäristökysymyksen esille.

Fray Bentosin värikkäitä taloja

Fray Bentosissa on näköjään aika paljon suomalaisia UPM:n työntekijöitä

Onneksi meillä ei sentään ollut ongelmia suomalaisuuden suhteen kuten eräillä:
http://blogit.iltasanomat.fi/satamaata/2010/09/22/toimittaja-valehteli-olevansa-suomalainen-sai-heti-turpiinsa/