un pueblo llamado Ucacha - kylä nimeltä Ucacha

Nyt on pääsiäisviikko, eli toisin sanoen viikko lomaa. Lähdettiin loman kunniaksi kämppikseni Hectorin pikkuruiseen kotikylään Ucachaan. Mukaan lähtivät myös kämppikseni Caro sekä espanjalaispariskunta yläkerrasta.

päästiin bussin toisen kerroksen näköalapaikoille

Ucacha on reilun neljän tunnin bussimatkan päässä Cordobasta, maakunnan eteläosassa. Asukkaita on viitisen tuhatta ja kylä tyypillisen argentiinalainen: talot ovat matalia, korttelit neliön muotoisia ja tiet hiekkaa. Majoituimme Maria-mummon ja tämän koirien luokse.

mummon talo ja maastoutunut koira

aamiaisella pihalla

naapureiden pihat ja höyryävä asado eli lihat grillissä

lentävä rakki

mummolla oli kotona suojelusta...

...jos jonkinlaista

Ucachan kylässä ei voinut unohtaa missä on:

alfajor - argentiinalainen keksi dulce de lechellä täytettynä (dulce de lechestä kerron erikseen, se tarvitsee oman kappaleensa)

Cristales Aguirre - Hectorin isän rautakaupan mainos tienvarteen maalattuna

mummolla syömässä

Sunnuntaina vietettiin Falklandin sodan muistopäivää. Vuoden 1982 sota käytiin Argentiinan ja Britannian välillä, kun Argentiina vaati Falklandin saaria haltuunsa. Argentiina hävisi sodan ja häviön seurauksena hallitseva sotilasdiktatuuri kaatui. Saaret ovat vieläkin kiistan kohteena.

Ucachan jokavuotisissa juhlissa ratsastetaan, soitetaan ja tietysti grillataan, Argentiinasta kun on kyse. Paikalliset gauchot - Argentiinan "cowboyt" - kilpailevat ratsastustaidoista pujottelemalla tuoleja täydessä laukassa. Mekin päästiin yhden gauchon hevosen selkään, vaikka raukka oli vähän stressaantunut ja vain steppaili paikoillaan (hevonen siis). Kyseinen gaucho, Jorge nimeltään, on kylän ainoa Falklandin sodassa ollut ja myöhemmin hänelle omistettiin runoja ja laulua niin että tämä liikuttui kyyneliin asti. Minä ja kaksi espanjalaista päädyttiin Jorgen koko suvun ympäröimäksi ja meille tarjottiin kaikkea mahdollista grillistä. Maistakaa, maistakaa, tämä vasta on argentiinalaista! Yritä siinä sitten kieltäytyä lehmän munuaisesta kun koko joukko kannustaa vieressä.

matkalla järven rannalle bileisiin

epäonniset maissivarkaat - maissintähkät olivat vielä raakoja

tuolit vaan lenteli kun gauchot ratsasti

ei onneksi lennellyt kun minä ratsastin

perinteinen gauchon päähine, jättibaskeri

hevosten hännät ja harja leikataan lyhyiksi, kuulemma tyylisyistä

toinen tyypillinen gaucho-päähine jonkun pöljän turistin päässä

kolme turistia sai lahjaksi kuvassa näkyvän valkoisen raipan, Jorgelta tietenkin

video tansseista: kansanmusiikkia ja gauchotanssia, josta tuurilla näkee vilahduksen videon laadusta ja pimeydestä johtuen

Seuraavana päivänä käytiin hautausmaalla Hectorin äidin kanssa sekä ajelulla kylän reunamilla auton lavalla istuen. Caro nimittäin halusi haistella lehmän tuoksua ja hetki niitä sitten etsittiinkin. Mielestäni yksinkertaisempaa olisi ollut kysyä ohikulkijoilta: "anteeksi, missä voimme haistella lehmiä?". En saanut lupaa puhutella ucachalaisia ohikulkijoita.

hautausmaat ovat täällä kuin kyliä - täynnä omakotitaloja ja kerrostaloja

professional tereré-setti, mukana myös hautausmaalla tottakai

löytyi ne lehmätkin lopulta, yllättäen ilotalon vierestä

tervemenoa Ucacha!