Verdades verdaderas perustuu tosiasioihin ja kertoo kuuluisan argentiinalaisen Estela de Carlotton perheen tarinan. Perhe joutuu vaikeuksiin nuorten vasemmistolaisaktiivisuuden vuoksi ja yksi lapsista, raskaana oleva tytär, kaapataan. Perheen äiti ei onnistu löytämään lapsenlastaan tyttären kuoleman jälkeen ja alkaa käydä osoittamassa mieltään muiden samassa tilanteessa olevien äitien ja isoäitien kanssa Buenos Airesin keskustassa sijaitsevalla Plaza de Mayolla. Mielenosoituksista saa alkunsa järjestö nimeltään Abuelas de Plaza de Mayo (Plaza de Mayon isoäidit), jonka johtajaksi perheen äiti, Estela de Carlotto, myöhemmin nousee.
Abuelas de Plaza de Mayon tunnus, valkoinen huivi, Buenos Airesissa juurikin Plaza de Mayolla, jossa äidit osoittivat diktatuurin aikana mieltään
Elokuvan jälkeen paikalle tuli yksi järjestön isoäideistä, myöskin lapsensa menettänyt ja lapsenlapsensa kadottanut. Kaapatut ihmiset vietiin yleensä keskitysleireille, joissa heidät lopulta tapettiin. Uhrien lapset erotettiin perheistään ja annettiin adoptoitaviksi. Siten noin 500 lasta joutui kadoksiin. Abuelas de Plaza de Mayo -järjestö pyrkii lyötämään nuo kadonneet lapset, jotka nykyään ovat tosin jo 30-35 vuotiaita, ja palauttamaan heidät yhteyksiin perheidensä kanssa. Tähän mennessä 105 lasta on jo löydetty ja seuraavana päivänä viisitoista lasta oli menossa DNA-testeihin. Yhdet kolmoset saatiin uudestaan yhteyksiin, kun yksi löytyi Cordobasta, toinen Rosariosta ja kolmas Buenos Airesista. Adoptioperheissä kasvaneet lapset ottavat usein itse yhteyttä järjestöön, mutta kaikki löydetyt eivät halua tietää biologisista perheistään. Järjestö toimii kuitenkin luottamuksellisesti ja kunnioittaa lasten toiveita.
Paikalla oli myös yksi cordobalainen löydetty lapsi, noin kolmikymppinen mies. Hän halusi tavata isovanhempansa, sillä koki siten löytävänsä palan piilossa ollutta identiteettiään.
Koko elokuvan jälkeisen keskustelun tunnelma oli koskettava, ja ilmassa aisti aiheen olevan yhä hyvin herkkä argentiinalaisille.
Lauantaina oli Día Nacional de la Memoria por la Verdad y la Justicia, eli kansallinen sotilasdiktatuurin uhrien muistopäivä. Vuonna 2005 päivästä tehtiin järjestöjen, kuten Abuelas de Plaza de Mayon, työn avulla kansallinen vapaapäivä, jotta tapahtumien muistaminen kansan keskuudessa voitaisiin varmistaa.
Iltapäivällä sierralla pidettiin konsertti, jossa soitti joku Etelä-Amerikassa hyvinkin tunnettu artisti. Kaikki paitsi minä tunsi laulujen sanat.
paikalla oli myös pari muuta ihmistä
kuuma mate on ilmeisesti hyvää myös 30 asteen helteessä
Illalla keskustassa järjestettiin perinteinen kulkue. Ihmisiä oli monien kortteleiden pituisesti. Argentiinalaiset ovat tunnetusti useasti kadulla marssivaa sakkia. Mielenosoituksia on nimittäin harva se päivä. Día de la Memorian kulkue oli kuitenkin huomattavasti suurempi kuin tavalliset mielenosoitukset mitä olen nähnyt.
lapset oli mukana
hei, olipa mielenkiintoinen juttu. Suomessa poliittinen laululiike taisi saada alkunsa juuri 1970-luvun alussa Etelä-Amerikan tapahtumista - ilmeisesti ennemminkin Chilen kuin Argentiinan väkivaltaisuuksien johdosta.
VastaaPoistaJoo, kiinnostava oli. Voiko tämän tyyppisiä tilata lisää? ;)
PoistaTäällä myös järjestetään mielenosoituksia ihan jatkuvasti. Se on mun mielestä jopa saanut jotenkin tosi paatuneita piirteitä ilmiönä. Ihmiset on jotenkin niin tottuneita siihen, että aina on joku porukka, joka marssii lippuineen keskellä katua estäen liikenteen kulun ja huutaen sloganejaan tietyllä samalla rytmillä, ettei kukaan enää jaksa reagoida niihin...tai no, joskus huomaa, että ihmiset vaan naureskelee niille, jotka marssii totisina jonkun niiden kannalta oikeasti tosi tärkeän asian puolesta...mutta yleensä ihmiset on vaan ärtyneitä siitä, että "taaaaaaaaaaaaas siellä on joku tukkimassa kadun"!
VastaaPoistaMielenkiintoinen toi isoäitien järjestö ja niiden toiminta...Onko se jotenkin myös feministi-järjestö vai onko sen piirissä toimivat muuten vaan äitejä ja isoäitejä vai toimiiko siinä myös miehiä?
Kuubassa on kai samantapainen järjestö, oisko ollut nimeltään "naiset valkoisissa", joka on muodostunut poliittisten vankien vaimoista. Ja Turkissa on järjestö nimeltä "Lauantai äidit", jonka on perustanut äidit, joiden lapset on kaapattu (ja tapettu). Turkissahan katos 80-90-luvulla tuhansia ihmisiä, lähinnä vain kurdi miehiä, joiden määrää ei varmasti tiedetä...mutta viime aikoina kadonneiden luita on "sattumalta" alkanut löytyä ties mistä sotilasalueiden mailta haudattuina mitä kummallisimmin tavoin. Aiheesta tehtiin myös elokuva valtion tuella tänä vuonna. Tarkoituksena on kai uskotella ihmisille, että kyseiset hirmuteot oli vain senaikaisen hallituksen puuhia, ja nykyisellä hallituksella ei ole vastaavia aikomuksia vaientaa ihmisiä.....
Ei se feministinen ole, se vaan alunperin oli naisten alulle panema, äitien ja isoäitien, ja sitä myötä varmaan sai nimensä. Luulen että mielenosotuksissa kävi myös isiä ja isoisiä. Ja nykyään miehiä on järjestössä mukana, kuten vaikka se Cordobasta löydetty lapsi - tai siis mies nykyään.
PoistaMikä se elokuva on nimeltään? Täällä on perjantaista lähtien yhessä leffateatterissa turkkilaista uutta elokuvaa, ehkä se menee siellä. Lauantaina ajattelin mennä katsomaan yhen joka on nimeltään "Uzak". Tunnetko?
Heipähei!
VastaaPoistaJoo, olen kuullut tosta leffasta, on kuulemma hyvä! Sen ohjaaja on Nuri Bilge Ceylan...se on tehny kans sen leffan, jota mä jonkin aikaa sitten kauheesti hehkutin sulle. Sen leffan nimi on Bir zamanlar Anadolu'da. Jos se menee siellä, ni käy kattoo se kans!
Se leffa, joka kertoo kadonneista ihmisistä, on nimeltään Gelecek uzun sürer (suom. tulevaisuus kestää pitkään)
Kavinkin kattomassa yhen toisen, nimeltaan "Sut" eli maito. Se kertoo pojasta joka haluaa runoilijaksi, mutta asuu aika vanhoillisessa ymparistossa maalla aitinsa kanssa. Oli aika hyva. Sitten lahinkin sinne maalle ja muut meni ohi! Poh.
Poista