missä oikein olen?

Aloin miettiä edellä olevaa kysymystä, kun kaverini kysyi olenko siis siellä Amazonilla, missä on vaaleanpunaisia delfiineitä. Ottamatta kantaa delfiineihin vastasin olevani vähän etelämmässä. Ja että Amazon taitaa virrata Brasilian läpi, ei Argentiinan. Kysymystä lisää miettiessäni tajusin, etten ehkä kovin hyvin tiedäkkään missä olen.

Argentiinaan lähtiessäni en pahemmin tiennyt eri alueiden välisistä eroista. Eroja kuitenkin löytyy, sillä Argentiina on pituudeltaan 3460 kilometriä, eli ulottuu pohjoisen tropiikista antarktiseen etelään - toisin sanoen jaguaareista pingviineihin. Cordoba on lähellä vehreää pohjoista ja siten tunnelma on hyvin erilainen vaikka Mendozaan ja Buenos Airesiin verrattuna. Mendoza sijaitsee lännessä lähellä Chilen rajaa ja Andeja ja maa pölisee kuivuudesta, vaikka viini kasvaakin hyvin - ilmeisesti tosin suurimmaksi osaksi keinokastelun vuoksi. Buenos Airesin ympäristö idässä on lakeaa pampaa, eli vehreää tasankoa kooltaan tuhat kilometriä kertaa tuhat kilometriä. Patagonian alue etelässä on ilmastoltaan lähellä Länsi-Eurooppaa, vaikkakin kuivempi. Pohjoisessa Chacon alueella lähellä Boliviaa ja Paraguayta vallitsee sen sijaan trooppinen ilmasto ja lähempänä Brasiliaa koillisessa sijaitsee paitsi Etelä-Amerikan suurimmat vesiputoukset, Iguazún putoukset, myös lukemattomia jokia, jotka päätyvät Rio Paranan jokeen Buenos Airesin ja Montevideon edustalle.

Cordoban ympäristöä kutsutaan sierraksi, eli alueeksi joka jää pohjoisen tropiikin, lännen Andien ja etelän pampan väliin. Sierra on vuoristoista aluetta, jossa korkeimmat vuoret kohoavat lähes 3000 metriin. Sierran läpi kiemurtelee monia jokia, joiden rannat ovat suosittuja lomapaikkoja. Itse Cordoban kaupunki sijaitsee matalammalla alueella, jossa kasvillisuus on rehevää ja kesät ovat kuumia ja sateisia ja talvet kylmiä ja kuivia. Tällä hetkellä päivän lämpötila kohoaa usein kolmeenkymmeneen asteeseen. Pari kertaa on ukkostanut kunnolla, jolloin lämpötila laskee nopeasti. Tänään on vähän sateista ja vilpoisaa, ihan mukavaa vaihtelua kuumuuteen.

eilen oli hienot pilvet

joku tirppa

Mitä täällä näkee?

Kadulla kävellessä ensimmäisenä huomaa joka korttelin kulmassa olevat pienet, kadulle avonaiset kioskit. Niissä myydään kaikenlaista makeaa, olutta sekä tietysti matea. Tavaksi on tullut ostaa pesolla (eli noin 20 sentillä) purkissa myytäviä minttukarkkeja, syytän siitä samaa harrastavaa kämppistä. Jokaisessa kadun kulmassa hengaa myös pari katukoiraa. Tietääkö muuten kukaan miksi useat kadulla elävistä koirista on niin paksuja? Laihoja näkyy paljon vähemmän kuin tasapaksuja tankin muotoisia. Keskustassa kävellessä ilmassa leijuu usein karamellisoidun pähkinän tuoksu, joita paistetaan pienissä kojuissa kadulla. Buenos Airesissa kävellessä päälle tippuu jatkuvasti vesipisaroita talojen ilmastointilaitteista, mutta ei onnekseni Cordobassa. Buenos Airesissa taas itse talot ja kadut ovat kauniimpia, mutta Cordoba on paljon vihreämpi - lukuisat puistot ovat suosittuja maten litkimispaikkoja. Puistoissa kiertelee aina myös pan rellenon myyjiä isoine laatikoineen. Pan relleno on uunissa paistettu täytetty leipä, jonka sisältä voi löytyä vaikka juustoa ja vihanneksia. Puissa kirkuu pienet vihreät papukaijat.

Palo borracho - puu nimeltä "humalainen paalu"

Siestan aikaan kaupunki hiljenee ja kaupat sulkee ovensa. Itse olen liikkeellä aina väärään aikaan, kun päivä on kuumimmillaan eikä auki ole kuin korttelikioskit. Onneksi siestan aikaan myös pahin liikenne hiljenee, jota pelkäävät täällä jopa paikalliset.

Cordoban kattoja

Ketä täällä tapaa?

Tarpeetonta sanoa, että ihmiset on täällä todella mukavia. Argentiinalaiset onnistuvat olemaan puheliaita ja avoimia sortumatta small talkin perinteiseen pinnallisuuteen. Suomi on aina hämmästyksen kohde - ai niin kaukaa olet tullut juuri tänne Cordobaan? Olen useaan otteeseen kertonut ettei Björk ole Suomesta ja hämmästyttänyt kertomalla että Apocalyptica ja Nightwish sen sijaan ovat. Ja joulupukki. "Onko se todella olemassa?? Eikö se olekkaan Coca Colan keksintö?". Tässä vaiheessa joudun vaikeuksiin ja selitän joulupukin muodonmuutoksesta ja perinteestä ottamatta kantaa siihen, millä tavalla se onkaan olemassa.

lähipuisto

Mitä täällä kuulee?

Argentiinan espanja eroaa paljon Espanjan espanjasta. Jopa kaksi persoonapronomia ovat täysin erilaisia, täällä ei nimittäin käytetä ollenkaan Espanjan sinä ja te muotoja. Espanjan sinä eli tu on täällä vos, joka Espanjassa tarkoittaa te, mutta taipuu kuitenkin omien sääntöjensä mukaan. Te pronominin sijaan täällä käytetään he pronominia. Alussa olin hiukka sekaisin ja puhuttelin ihmisiä aina varmuuden vuoksi noin kolmella pronominilla yhtäaikaa.

Ääntäminen on tietysti myös täysin eri juttu. Esimerkiksi Espanjan j-äänteet muuttuvat suhiseviksi, kuten vaikka sanassa calle (tie), joka Espanjassa äännetään "kajje" ja Argentiinassa "kashe". Espanjassa myös y-kirjain ääntyy j:nä, kuten sanassa yo (minä) eli "jo", mutta Argentiinassa "sho". Ylipäätään puhetapa on laulavaisempi. Espanjan espanja kuulostaa omaan korvaani paljon kovemmalta ja siltä, kuin puhuja olisi jatkuvasti hölmistynyt.

Laulavaisen puheen lisäksi kadulla kuulee usein musiikkia. Cuarteto on Cordoban oma musiikki. Se on kehittynyt wikipedian mukaan Cordobaan saapuneiden italialaisten ja espanjalaisten siirtolaisten tuomasta musiikista. Ensin cuarteto oli työläisten oma musiikkilaji, mutta 90-luvulta lähtien se on ollut koko kansan musiikkia. Tunnetuin cuarteton laulaja on Carlos "La Mona" Jimenez: http://www.youtube.com/watch?v=IoiYFBQYcfQ&feature=relmfu

Olen kiinnittänyt huomiota myös puhallinsoittimien paljouteen. Ei ole kadulla esiintyvää bändiä ilman trumpettia. Trumpettia kuultiin myös sunnuntai-iltana, kun pistäydyimme kämppisten kanssa viikoittaiselle taidetorille. Torilla oli pelle-esitysten (kyllä, jouduin avustajaksi esitykseen heittelemään palavia keiloja yleisön hauskuutukseksi) lisäksi jazz-konsertti keskellä katua. Se tarkoitti käytännössä sitä, että bändi soitti yhdellä puolella katua, yleisö oli levittäytyneenä toiselle ja autot kulki keskeltä. Onneksi liikenne ei ollut kovin vilkasta, vaikka bussit aina välillä peittivätkin näkyvyyden. Konsertin loppua kohden autojen liikkuminen kävi yhä hankalammaksi, mutta kuljettajat odottelivat kärsivällisesti soittajien kumarrellessa konepellin edessä.

toinen avustaja sai punaisen hameen ja pellen niskaansa

Argentiinalaiset ovat myös innokkaita tangon ja metallin kuuntelijoita. Tulee ihan mieleen, hetkonen, minkäköhän maalaiset?